Tämä nyt jatkokertomuksena osittain edelliseen artikkeliini addiktioista, jossa jo sivusin hieman itsensä löytämistä ja itsetuntoa. :) Mitäs tuo itsetunto nyt sitten niin kuin tarkoittaa ja on? Itsetuntohan ei ole mikään vakaa ja pysyvä ominaisuus ihmisessä, mutta jonkinlainen "perusitsetunto" pitäisi ihmisen itsensä pystyä rakentamaan itselleen, jotta itsetunto ei ole täysin ulkoisten asioiden, ihmisten, ympäristöjen yms. hallinnassa. Perusitsetunto ymmärtääkseni rakentuu jo lapsuudessa, mutta se on myös muokattavissa minkä ikäisenä tahansa. Tämä on lohdullinen tieto. :) Ihminen ei siis olekaan täysin lapsuudessa saamiensa korttien varassa. Minä haluaisin löytää lisää keinoja itsetunnon ja itsearvostuksen lisäämiseen. Näihin tähtäävä yksi keino on omien hyvien ominaisuuksiensa pohtiminen ja niiden listaaminen. "Missä minä olen hyvä?" on kysymys, joka tulisi ihmisen esittää itselleen silloin, kun tähtää itsetuntonsa kehittämiseen. Asiat, joissa koen olevani hyvä, voivat olla hyvinkin pieniä ja näennäisesti mitättömiä. No, itse en vielä ole tällaista listaa laatinut ja mietinkin, että mitäs sitten tulisi tehdä, jos alat luomaan listaa, mietit olevasi hyvä jossain ja tämän jälkeen lause jatkuukin sanalla "mutta"..? Mitä jos kokeekin olevansa kaikissa niissä listaamissaan asioissa hyvä, mutta ei vain riittävän hyvä. :-O Jos jokainen lause jatkuu sanalla "mutta", kumoaa se oikeastaan kaiken, mitä lauseessa on ennen sitä mitätöivää sanaa. Kokeeko silloin aidosti ja oikeasti olevansa hyvä missään... Ainahan sitä voi esittää ja antaa itsestään hyvän ja tasapainoisen kuvan maailmalle ja kuitenkin tuntee sisimmässään olevansa huono ja riittämätön. Ehkä sitten, kun alan tässä itsekin laatimaan listaa noista ominaisuuksistani ja taidoistani, tulee minun lähteä liikkeelle hyvin pienistä asioista. Mitättömän pienistä, joissa oikeasti kokee olevansa hyvä. Ehkä loput jutut seuraavat sitten perässä... Jos jollakulla on antaa konkreettisia, hyviä lisäneuvoja itsetunnon rakentamiseen, otan avoimin sylin vastaan.

Ehkäpä tuo itsetunto voi kasvaa sitäkin myötä, jos etsii todellisen itsensä, rakentaa minäkuvansa eheäksi ja tietää viimein kuka on. Miten itsensä sitten voi löytää? Tähänkin tähtäävä yksi keino on miettiä itselleen lista, miellekartta tai vastaava sellaisista asioista, mitä oikeasti haluaa. Nämäkin asiat voivat olla ihan pieniä asioita tai sitten laajempia ja isompia juttuja. Sitten, kun on saanut listattua nämä asiat, tavoitteet kirkastuvat itselle paremmin ja niitä lähtee myös aktiivisemmin tavoittelemaan. Kun tavoittelee itselle tärkeitä asioita, kehittää samalla myös itseään ja saa mahdollisesti varmuutta lisää toimintaansa ja olemiseensa ylipäänsä. Itsensä löytämiseksi kannattaa myös eri tilanteissa miettiä mitä mieltä Minä olen asioista. Olen itse henkilökohtaisesti elänyt elämääni paljon toisen ihmisen kautta ja olen hukannut oman itseni ja omat ajatukseni/mielipiteeni jonnekin siinä matkalla. Kun mietin mitä mieltä olen jostain asiasta, tulee minun miettiä onko mielipide Minun Omani vai tuon toisen ihmisen minuun "istuttama". Jos koen tulevani kritisoiduksi ja tuomituksi ajatusteni tai mielipiteideni vuoksi, hyvin herkästi lähden mukauttamaan ja sopeuttamaan mielipidettäni siten, että tulisin hyväksytyksi. Minua pelottaa ilmaista mielipidettäni erityisesti voimakastahtoisten ihmisten seurassa, jos minulta vaaditaan mahdottomasti selittelyä ja pohjustusta jokaiseen ajatukseeni. Menen lukkoon, en osaa selittää ajatukseni ja mielipiteeni pohjaa ja sitten alan horjumaan omissa ajatuksissani. Alan epäillä olevani tyhmä, sivistymätön ja kykenemätön omaan ajatteluun. Minun tulee harjoitella omien ajatusteni rakentamista ja niiden ilmaisua mahdollisimman paljon mahdollisimman monen eri ihmisen kanssa. Silloin alan ehkä hiljalleen tiedostaa taas kuka ja millainen olen. Ja vasta silloin, kun minulla on omia ajatuksia, olen taas mielenkiintoinen ihmisenä. Olen oikea ajatteleva ihminen, joka kantaa itsessään tiettyjä ajatuksia, päätelmiä, ominaisuuksia, taitoja yms.

Eipä kai muuta kuin harjoittelemaan omana itsenään olemista sitten... :)

Olen viime aikoina mietiskellyt kovasti erilaisia riippuvuuksia. Ja niistä selviämistä. Riippuvuuksia on monenlaisia; psykologisia/toiminnallisia ja kemiallisia. Ovatko kaikki riippuvuudet pohjimmiltaan psykologisia? Näin itse ainakin uskon. Jos elämässäsi on kaikki hyvin eikä syytä hakeutua itselle tuhoisiin ratkaisumalleihin ole, ei riippuvuuttakaan voi olla. Vai oletko asiasta eri mieltä? Eri riippuvuuksien luonteet ovat hieman erilaisia. Jos addiktion kohteena on esimerkiksi alkoholi, tupakka tai huumeet tms., toipuminen tarkoittaa todennäköisesti totaalikieltäytymistä. Mutta entä elämään normaalisti kuuluvat addiktion kohteet kuten esimerkiksi seksi, ruoka/syömättömyys, työ, liikunta tai muu vastaavanlainen? Miten näistä toipuminen tapahtuu menestyksekkäästi? Itse en tähän vielä selvää vastausta tiedä, mutta jonkinlaisia päätelmiä olen aiheesta jo todennut.

Elämään normaalistikin kuuluvia asioita kohtaan voi kehittyä addiktio, jos jollakin elämänalueella on ongelma, jota ei osaa ratkaista, ei pysty kohdata tai joka tuntuu vain yksinkertaisesti liian vaikealta käsitellä. Tuo perimmäinen syy voi olla mikä tahansa. Syiksi addiktion kehittymiselle voi lukeutua vaikkapa vahvaksi rakentumaton itsetunto, vaillinnainen itsetuntemus, itsearvostuksen puute, vaikea/uusi elämäntilanne, menneisyyden tapahtumista johtuvat psykologiset solmut yms. Addiktioista toipuminen vaatii tietysti aina psykologista työstämistä, mutta elämään normaalistikin kuuluvien asioiden kohdalla työstäminen tulee saada tehdyksi niin, että addiktion kohteen "käyttäminen" tasapainottuu eikä ole enää pakonomaista ja hallitsematonta. Tämän saavuttaminen tietysti vaatii addiktoitumisen syyn kohtaamisen. Jos syynä on ongelma tai elämäntilanne, joka on liian vaikea kohdata, miten tuo kohtaaminen tulisi tehdä? Omakohtaisesta kokemuksesta yksi ratkaisu on antaa vain tunteiden ja ajatusten tulla, joka johtaa joko apatiaan, hyvin masentuneeseen oloon, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteeseen tai muuhun vastaavaan. Se on kuitenkin itselleni epäselvää vielä, että jos noiden tuntemusten antaa vain tulla ja kohtaa ne, vähenevätkö ne hiljalleen ja normaali eläminen mahdollistuu taas jossakin vaiheessa? Itse elän tällä hetkellä tilanteessa, jossa keinun kahden eri ääripään välillä. Ajoittain annan tunteiden ja olotilojen vain tulla, mutta tuolloin en kykene sosiaalisuuteen, normaaliin elämään tai oikein mihinkään. Ajoittain taas tunteiden kokeminen vaikuttaisi liian raskaalta, jolloin haen olotilan kohennusta tietystä addiktion kohteesta. Tasapainon löytäminen tähän kaikkeen vaikuttaisi olevan vielä kovasti työn alla.

Yksi riippuvuuden muoto, joka itseäni kiinnostaa myös kovasti, on läheisriippuvuus. Mitkä ovat askeleet läheisriippuvuudesta irti pääsemiseksi? Tätä en nyt käsittele sen enempää, koska alue on itselleni vielä täysi mysteeri.

Kysyn vielä kysymyksen, johon voi antaa vastauksia, jotka tietää oikeiksi.... Miten löytää oma itsensä? Ja millä itsetuntoa voi rakentaa tukevaksi ja kantavaksi oman elämän pohjaksi? Ehkä jatkan näistä aiheista, kun saan psykoterapeutiltani jonkinlaisia uusia näkemyksiä asioihin. :)

Minulla on jo pitkään ollut tarve kirjoittaa jotain, mutta kanavaa tuolle kirjoittamiselle on ollut vaikea löytää. Tavoitteeni on kasvaminen arjen yläpuolelle ja myös muiden ihmisten auttaminen tuohon tavoitteeseen pääsemisessä. Päädyin kokeilemaan blogia, jos se vaikka avaisi sanallisen luovuudentulvani ja onnistuisin sitten suuntaamaan sanojani myös muihin kohteisiin hiljalleen. Blogini tavoitteena on myös oivallusten löytäminen ja ymmärtäminen. Kirjoittamalla pyrin selkeyttämään joitakin arjessa mieltäni vaivaavia asioita, joiden kanssa todennäköisesti joku muukin taistelee, ja siten löytämään hienovaraisia totuuksia kaiken elämän myllerryksen seasta. Ehkä sitten kasvan taas muutaman millimetrin ihmisenä ja sieluna. Olet tervetullut seuraamaan blogiani. :) Tulen lähipäivinä todennäköisesti muokkaamaan blogini vielä sen näköiseksi, että se viestittää tasapainoa, selkeyttä ja antaa myös Sinulle rauhoittavan kokemuksen. Toivon, että voit löytää edes pienen totuuden siemenen joistakin kirjoituksistani. Toivon, että myös Sinä pystyt ehkä antamaan minulle pieniä oivalluksia niistä asioista, joissa itse pyörin pohjamudissa löytämättä objektiivista näkemystä. Vielä päivän hyvä toteamus:

"Idealismi kasvaa suorassa suhteessa etäisyyteemme ongelmasta." - John Galsworthy

Toivon päivääsi selkeyttä, vapautta ja itsesi rakastamista.