Olen viime aikoina mietiskellyt kovasti erilaisia riippuvuuksia. Ja niistä selviämistä. Riippuvuuksia on monenlaisia; psykologisia/toiminnallisia ja kemiallisia. Ovatko kaikki riippuvuudet pohjimmiltaan psykologisia? Näin itse ainakin uskon. Jos elämässäsi on kaikki hyvin eikä syytä hakeutua itselle tuhoisiin ratkaisumalleihin ole, ei riippuvuuttakaan voi olla. Vai oletko asiasta eri mieltä? Eri riippuvuuksien luonteet ovat hieman erilaisia. Jos addiktion kohteena on esimerkiksi alkoholi, tupakka tai huumeet tms., toipuminen tarkoittaa todennäköisesti totaalikieltäytymistä. Mutta entä elämään normaalisti kuuluvat addiktion kohteet kuten esimerkiksi seksi, ruoka/syömättömyys, työ, liikunta tai muu vastaavanlainen? Miten näistä toipuminen tapahtuu menestyksekkäästi? Itse en tähän vielä selvää vastausta tiedä, mutta jonkinlaisia päätelmiä olen aiheesta jo todennut.

Elämään normaalistikin kuuluvia asioita kohtaan voi kehittyä addiktio, jos jollakin elämänalueella on ongelma, jota ei osaa ratkaista, ei pysty kohdata tai joka tuntuu vain yksinkertaisesti liian vaikealta käsitellä. Tuo perimmäinen syy voi olla mikä tahansa. Syiksi addiktion kehittymiselle voi lukeutua vaikkapa vahvaksi rakentumaton itsetunto, vaillinnainen itsetuntemus, itsearvostuksen puute, vaikea/uusi elämäntilanne, menneisyyden tapahtumista johtuvat psykologiset solmut yms. Addiktioista toipuminen vaatii tietysti aina psykologista työstämistä, mutta elämään normaalistikin kuuluvien asioiden kohdalla työstäminen tulee saada tehdyksi niin, että addiktion kohteen "käyttäminen" tasapainottuu eikä ole enää pakonomaista ja hallitsematonta. Tämän saavuttaminen tietysti vaatii addiktoitumisen syyn kohtaamisen. Jos syynä on ongelma tai elämäntilanne, joka on liian vaikea kohdata, miten tuo kohtaaminen tulisi tehdä? Omakohtaisesta kokemuksesta yksi ratkaisu on antaa vain tunteiden ja ajatusten tulla, joka johtaa joko apatiaan, hyvin masentuneeseen oloon, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteeseen tai muuhun vastaavaan. Se on kuitenkin itselleni epäselvää vielä, että jos noiden tuntemusten antaa vain tulla ja kohtaa ne, vähenevätkö ne hiljalleen ja normaali eläminen mahdollistuu taas jossakin vaiheessa? Itse elän tällä hetkellä tilanteessa, jossa keinun kahden eri ääripään välillä. Ajoittain annan tunteiden ja olotilojen vain tulla, mutta tuolloin en kykene sosiaalisuuteen, normaaliin elämään tai oikein mihinkään. Ajoittain taas tunteiden kokeminen vaikuttaisi liian raskaalta, jolloin haen olotilan kohennusta tietystä addiktion kohteesta. Tasapainon löytäminen tähän kaikkeen vaikuttaisi olevan vielä kovasti työn alla.

Yksi riippuvuuden muoto, joka itseäni kiinnostaa myös kovasti, on läheisriippuvuus. Mitkä ovat askeleet läheisriippuvuudesta irti pääsemiseksi? Tätä en nyt käsittele sen enempää, koska alue on itselleni vielä täysi mysteeri.

Kysyn vielä kysymyksen, johon voi antaa vastauksia, jotka tietää oikeiksi.... Miten löytää oma itsensä? Ja millä itsetuntoa voi rakentaa tukevaksi ja kantavaksi oman elämän pohjaksi? Ehkä jatkan näistä aiheista, kun saan psykoterapeutiltani jonkinlaisia uusia näkemyksiä asioihin. :)

 

940-elama-nautinto-hyva-riippuvuus-raha-